I H O .

IHO:

- elimistön suurin elin.

- 3 kerrosta; orvaskesi, verinahka & ihonalaiskerros.

- suojaa kehoa erilaisilta uhkatekijöiltä.

- tuntee, elää, liikkuu kanssasi.

 Pinta-alaltaan ihmisellä on ihoa n. 1,5-2,3 m² ja ihon paksuus on noin 1-5mm (ilman ihonalaiskerrosta), paksuus vaihtelee paikoittain. Ihon kokonaispaino on n. neljä kiloa

Iho toimii tuntoaistimena, sillä ihossa on reseptoreita kosketukselle, paineelle, kivulle ja lämmölle. Iho osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn. Karvat ja ihossa oleva rasva estävät lämmönhukkaa. Hikoilu ja verenkierron vilkastuminen ihossa lisää lämmönpoistumista elimistöstä. Ihossa tapahtuu aineenvaihduntaa. Iho toimii rasvavarastona. Ihossa tuotetaan auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia. Ihossa olevien tali- ja hikirauhasten kautta poistetaan kuona-aineita.   

Epidermis eli orvaskesi on ihon uloin kerros ja se koostuu keratinosyyteistä eli sarveissoluista, jotka uusiutuvat pohjalla olevan tyvikerroksen soluista.Orvaskeden ohuessa ihossa on neljä kerrosta ja paksussa taas viisi. Ne ovat sarveiskerros/marraskesi, jyväiskerros, okasolukerros, tyvikerros ja kirkassolukerros, jota esiintyy vain paksussa ihossa.

Epidermiksen kerrokset:

1. Sarveiskerros a.k.a. marraskesi - on ihon pintakerros, jonka tehtävänä on ihon pinnan suojaaminen. Sen solut ovat kuolleita ja ne poistuvat ihon pinnalta hilseilemällä. Ne sisältävät proteiinia, joka suojelee ihoa pH:n sekä lämpötilan muutoksilta ja tekee ihosta vesitiiviin ja vastustuskykyisen. Sarveiskerros on ihon tärkein suoja vettä vastaan.

2. Kirkassolukerros - Kirkassolukerrosta on vain niissä kohdin kehoa, joissa epidermis tarvitsee tukea ja vahvistusta, mm. kämmenissä ja jalkapohjissa.

3. Jyväissolukerros -  muodostuu 2 -3 litteästä solukerroksesta. Jyväset muodostuvat sarvennaisaineen muodostuksen esivaiheessa. Solukerros sisältää kuolleita jyvässoluja, jotka eivät vielä ole saavuttaneet sarveiskerrosta.

4. Okasolukerros - sisältää soluja, jotka tuottaa välittäjäainetta. Okasolukerros sisältää eläviä soluja, jotka voivat muuttua sarveiskerroksen, kirkassolukerroksen ja jyväissolukerroksen soluiksi. Solujen vanhetessa ja siirtyessä hitaasti kohti ihon pintaa, muodostuu keratiinia. Keratiini on proteiini, joka tekee ihosta vesitiiviin ja vastustuskykyisen.

5. Tyvisolukerros - muodostuu elävistä soluista, tyvisoluista, jotka muodostavat tyvikalvon. Tyvikalvo erottaa epidermiksen dermiksestä.

Dermis eli verinahka on sidekudoksesta muodostunut, verisuonia ja hermoja sisältävä kerros. Hikirauhaset, talirauhaset sekä karvatupet sijaitsevat myös verinahassa. Dermikseen kuuluu kaksi kerrosta, verkkokerros & nystykerros.

Subcutis eli ihonalaiskerros sijaitsee verinahan alla ja koostuu lähinnä rasvasoluista ja löyhästä sidekudoksesta. Subcutis on paksuin kerros. Se kiinnittää ihon luustoihin, rustoihin ja lihaksiin, jotka sijaitsevat ihon alla. Rasvakerros suojaa ja eristää myös alla sijaitsevia kudoksia.

IHOSAIRAUDET 

Tässä yleisimpiä ihosairauksia sekä  muita terveydellisiä ongelmia mihin hiusalalla voi törmätä:

Psoriasis (iho ja hius)

 Psoriasis on ihon tarttumaton krooninen tulehdustauti, joka esiintyy nivelissä ja iholla. Psoriasista ei pysty parantamaan, mutta oikeanlaisella hoidolla se on kyllä kontrolloitavissa. 

Iholla se näkyy punaisina läiskinä jotka hilseilevät. Psoriasis voi aiheuttaa myös niveloireita tai jopa muutoksia kynsissä.

Hiuspohjassa Psoriasis ilmenee hilseilynä, hiuspohjan punoituksena tai se saattaa muuttua jopa paksuksi karstaksi. Myös suuria ihottuma-alueita tai läiskiä saattaa olla hiuspohjassa. Siihen kuinka hyvin hiukset kasvavat, tai kuinka paksut ne ovat, psoriasis ei vaikuta.

 Kynsivallin tulehdus 

Kynsivallin tulehduksen aiheuttaa bakteeri. Tulehduksen tunnistaa siitä, että kynsivalli on aristava, punoittava sekä turvonnut. Myös jos kynttä painaa, sen alta saattaa tulla märkää. Tulehdusta pystyy hoitamaan desinfioimalla kohtaa 3-4 kertaa päivässä.

Päätäit
Täit ovat helposti leviäviä läpikuultavia hyönteisiä, jotka asuu hiuksissa. Täit leviävät varsinkin päähineiden, ponnareiden, kampojen ja harjojen sekä hiuspantojen kautta. Yleensä eniten täitä löytyy niskasta ja korvien takaa. Täin munat näkyvät rusehtavina, n. millimetrin kokoisina saivareina. Naaras täi elää n. kuukauden, mutta ilman ravintoa ei muutamaa päivää pidempään. Täi puree hiuspohjaan ja jälki näkyy punaisena pisteenä. Kotihoitona täiden hävittämiseksi täytyy käyttää täishampoota ja saivareiden hävittämiseksi tiheäpiikkistä täikampaa.

Huuliherpes
Huuliherpes on Herpes simplex-1 viruksen aiheuttama ihotauti. Tämä virus löytyy melkein kaikkien elimistössä, mutta se aktivoituu vain n. prosentilla ihmisistä. Aktivoitumisen syinä voivat olla esimerkiksi stressi, tulehdus tai UV-säteily. Huuliherpes on näkyvä kirkas rakkula ylähuulen ja limakalvon rajassa.

Kaljuuntuminen (miehillä)

 Alkaa ohimoilta tai päälaelta. Hiukset alkavat hiljakseen harventumaan, ja lopuksi päälaen alue on kalju. Nuorillakin miehillä hiustenlähtöön kuuluu ohimolahdekkeen syventymistä ja päälaen erottumista hiusten joukosta. 

 Hilseily
Hilseily on normaalisti hiuspohjassa tapahtuvaa kuolleiden pintasolujen irtoamista ihosta. Hilseily on hiuspohjan ihon epätasapainotila, joka johtuu usein päänahan liiallisesta kuivumisesta. Joillain hilseilyn oireina voivat olla myös hiuspohjan punoitus ja kutina.
Hilseily voi olla myös jonkin toisen taudin oire kuten psoriasiksen, atooppisen ihottuman tai maitoruven oire. Hilseilyä voi hoitaa harjaamalla ja pesemällä hiuksia hiukan normaalia useammin.

 Silmätulehdus
Silmätulehduksen tunnistaa alentuneesta näkökyvystä, punaisesta silmästä, luomien turvotuksesta sekä silmän kivusta. Tulehdukseen voi olla monia syitä, koska tulehdusta voi aiheuttaa sienet, bakteerit tai virukset.

 Märkärupi eli impetigo
 on ihon pinnallinen bakteeritulehdus, jonka aiheuttajia ovat joko streptokokki- tai stafylokokki-nimiset bakteerit. Tautia tavataan yleisimmin lapsilla. Bakteerit ovat hyvin tarttuvia. Märkäruven aiheuttavat bakteerit infektoivan ihon pintakerroksen, jonka seurauksena iholle punoittavalle alueella nousee rakkuloita, jotka rikkoutuessaan vetistävät ja kuivuessaan muodostavat kellertäviä rupia .

Lähteet; wikipedia, www.tohtori.fi, www.ihotauti.net/Raimo Suhonen, Terveyskirjasto,  http://www.kunnet.fi/2203_projekti/ihon_anatomia.html
Käytin myös hyödyksi kirjoja sekä toisen vuoden opiskelijoiden blogeja.