IHO:
- elimistön suurin elin.
- 3 kerrosta; orvaskesi, verinahka & ihonalaiskerros.
- suojaa kehoa erilaisilta uhkatekijöiltä.
- tuntee, elää, liikkuu kanssasi.
Pinta-alaltaan ihmisellä on ihoa n. 1,5-2,3 m² ja ihon paksuus on noin
1-5mm (ilman ihonalaiskerrosta), paksuus vaihtelee paikoittain. Ihon
kokonaispaino on n. neljä kiloa
Iho toimii tuntoaistimena, sillä ihossa on reseptoreita kosketukselle, paineelle, kivulle ja lämmölle. Iho osallistuu elimistön lämmönsäätelyyn. Karvat ja ihossa oleva rasva estävät lämmönhukkaa. Hikoilu ja verenkierron vilkastuminen ihossa lisää lämmönpoistumista elimistöstä. Ihossa tapahtuu aineenvaihduntaa. Iho toimii rasvavarastona. Ihossa tuotetaan auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia. Ihossa olevien tali- ja hikirauhasten kautta poistetaan kuona-aineita.
Epidermis eli orvaskesi on ihon uloin kerros ja se koostuu keratinosyyteistä
eli sarveissoluista, jotka uusiutuvat pohjalla olevan tyvikerroksen
soluista.Orvaskeden ohuessa ihossa on neljä kerrosta ja paksussa taas viisi. Ne
ovat sarveiskerros/marraskesi, jyväiskerros, okasolukerros, tyvikerros ja
kirkassolukerros, jota esiintyy vain paksussa ihossa.
Epidermiksen kerrokset:
1. Sarveiskerros a.k.a. marraskesi - on ihon pintakerros,
jonka tehtävänä on ihon pinnan suojaaminen. Sen solut ovat kuolleita ja ne
poistuvat ihon pinnalta hilseilemällä. Ne sisältävät proteiinia, joka suojelee
ihoa pH:n sekä lämpötilan muutoksilta ja tekee ihosta vesitiiviin ja
vastustuskykyisen. Sarveiskerros on ihon tärkein suoja vettä vastaan.
2. Kirkassolukerros - Kirkassolukerrosta on vain niissä
kohdin kehoa, joissa epidermis tarvitsee tukea ja vahvistusta, mm. kämmenissä
ja jalkapohjissa.
3. Jyväissolukerros -
muodostuu 2 -3 litteästä solukerroksesta. Jyväset muodostuvat
sarvennaisaineen muodostuksen esivaiheessa. Solukerros sisältää kuolleita
jyvässoluja, jotka eivät vielä ole saavuttaneet sarveiskerrosta.
4. Okasolukerros - sisältää soluja, jotka tuottaa
välittäjäainetta. Okasolukerros sisältää eläviä soluja, jotka voivat muuttua
sarveiskerroksen, kirkassolukerroksen ja jyväissolukerroksen soluiksi. Solujen
vanhetessa ja siirtyessä hitaasti kohti ihon pintaa, muodostuu keratiinia.
Keratiini on proteiini, joka tekee ihosta vesitiiviin ja vastustuskykyisen.
5. Tyvisolukerros - muodostuu elävistä soluista,
tyvisoluista, jotka muodostavat tyvikalvon. Tyvikalvo erottaa epidermiksen
dermiksestä.
Dermis eli verinahka
on sidekudoksesta muodostunut, verisuonia ja hermoja sisältävä kerros. Hikirauhaset,
talirauhaset sekä karvatupet sijaitsevat myös verinahassa. Dermikseen kuuluu
kaksi kerrosta, verkkokerros & nystykerros.
Subcutis eli ihonalaiskerros
sijaitsee verinahan alla ja koostuu lähinnä rasvasoluista ja löyhästä
sidekudoksesta. Subcutis on paksuin kerros. Se kiinnittää ihon luustoihin,
rustoihin ja lihaksiin, jotka sijaitsevat ihon alla.
Rasvakerros suojaa ja
eristää myös alla sijaitsevia kudoksia.
IHOSAIRAUDET
Tässä yleisimpiä ihosairauksia sekä muita terveydellisiä ongelmia mihin hiusalalla voi törmätä:
Psoriasis (iho ja hius)
Psoriasis on ihon tarttumaton krooninen tulehdustauti, joka esiintyy
nivelissä ja iholla. Psoriasista ei pysty parantamaan, mutta
oikeanlaisella hoidolla se on kyllä kontrolloitavissa.
Iholla se näkyy punaisina läiskinä jotka hilseilevät. Psoriasis voi aiheuttaa myös niveloireita tai jopa muutoksia kynsissä.
Hiuspohjassa
Psoriasis ilmenee hilseilynä, hiuspohjan punoituksena tai se saattaa
muuttua jopa paksuksi karstaksi. Myös suuria ihottuma-alueita tai
läiskiä saattaa olla hiuspohjassa. Siihen kuinka hyvin hiukset kasvavat,
tai kuinka paksut ne ovat, psoriasis ei vaikuta.
Kynsivallin tulehdus
Kynsivallin tulehduksen aiheuttaa
bakteeri. Tulehduksen tunnistaa siitä, että kynsivalli on aristava,
punoittava sekä turvonnut. Myös jos kynttä painaa, sen alta saattaa
tulla märkää. Tulehdusta pystyy hoitamaan desinfioimalla kohtaa 3-4
kertaa päivässä.
Päätäit
Täit ovat helposti leviäviä läpikuultavia
hyönteisiä, jotka asuu hiuksissa. Täit leviävät varsinkin päähineiden,
ponnareiden, kampojen ja harjojen sekä hiuspantojen kautta. Yleensä
eniten täitä löytyy niskasta ja korvien takaa. Täin munat näkyvät
rusehtavina, n. millimetrin kokoisina saivareina. Naaras täi elää n.
kuukauden, mutta ilman ravintoa ei muutamaa päivää pidempään. Täi puree
hiuspohjaan ja jälki näkyy punaisena pisteenä. Kotihoitona täiden
hävittämiseksi täytyy käyttää täishampoota ja saivareiden hävittämiseksi
tiheäpiikkistä täikampaa.
Huuliherpes
Huuliherpes on Herpes
simplex-1 viruksen aiheuttama ihotauti. Tämä virus löytyy melkein
kaikkien elimistössä, mutta se aktivoituu vain n. prosentilla ihmisistä.
Aktivoitumisen syinä voivat olla esimerkiksi stressi, tulehdus tai
UV-säteily. Huuliherpes on näkyvä kirkas rakkula ylähuulen ja limakalvon
rajassa.
Kaljuuntuminen (miehillä)
Alkaa
ohimoilta tai päälaelta. Hiukset alkavat hiljakseen harventumaan, ja
lopuksi päälaen alue on kalju. Nuorillakin miehillä hiustenlähtöön
kuuluu ohimolahdekkeen syventymistä ja päälaen erottumista hiusten
joukosta.
Hilseily
Hilseily on normaalisti hiuspohjassa tapahtuvaa kuolleiden pintasolujen
irtoamista ihosta. Hilseily on hiuspohjan
ihon epätasapainotila, joka johtuu usein päänahan liiallisesta
kuivumisesta. Joillain hilseilyn oireina voivat
olla myös hiuspohjan punoitus ja kutina.
Hilseily voi olla myös jonkin toisen taudin oire kuten psoriasiksen,
atooppisen ihottuman tai maitoruven oire.
Hilseilyä voi hoitaa harjaamalla ja pesemällä hiuksia hiukan normaalia
useammin.
Silmätulehdus
Silmätulehduksen tunnistaa alentuneesta
näkökyvystä, punaisesta silmästä, luomien turvotuksesta sekä silmän
kivusta. Tulehdukseen voi olla monia syitä, koska tulehdusta voi
aiheuttaa sienet, bakteerit tai virukset.
Märkärupi eli impetigo
on ihon pinnallinen bakteeritulehdus, jonka
aiheuttajia ovat joko streptokokki- tai stafylokokki-nimiset bakteerit.
Tautia tavataan yleisimmin lapsilla. Bakteerit ovat hyvin tarttuvia. Märkäruven aiheuttavat bakteerit infektoivan ihon pintakerroksen, jonka
seurauksena iholle punoittavalle alueella nousee rakkuloita, jotka
rikkoutuessaan vetistävät ja kuivuessaan muodostavat kellertäviä rupia .
Lähteet; wikipedia,
www.tohtori.fi,
www.ihotauti.net/Raimo Suhonen,
Terveyskirjasto,
http://www.kunnet.fi/2203_projekti/ihon_anatomia.html
Käytin myös hyödyksi kirjoja sekä toisen vuoden opiskelijoiden blogeja.